Itsearviointi

Tässä pointteja omasta toiminnastani ja oppimisestani kurssilla :

Päädyin kurssille koulukaverin ehdotuksesta ja suosituksesta. Tulin kurssille mieleltäni ennakkoluulottomana ja avoimesti oppimishaluisena. Aluksi säikähdin, että en ehdikään opetella bloggausta ja muuta itsenäisesti. Aihe oli kuitenkin niin kiinnostava, että päätin, että aikaa on järjestettävä. Olenkin erittäin tyytyväinen että jäin kurssille!

Paljon jäi käteen ja uudenlainen oppimistyyli oli mieluisa ja opettavainen. Erityisesti somen ja työelämän linkkikohdista oli kiinnostavaa tehdä huomioita. Luin myös muiden blogeista sellaisia asioita, joihin tuskin olisin muuten tajunnut tutustua. Ymmärrän myös nyt sen, mitä blogin pitäminen vaatii. Olen ehkä hieman aliarvioinut ammattibloggareita. Mielenkiinnosta alan näillä näkymin seuraamaan yhtä kiinnostavaa sisustusblogia :)

Tein ja palautin kurssiin liittyvät tehtävät ajoissa ja sisältö oli mielestäni keskeistä palautuksissani. Opin itse jokaisesta tehtävästä uutta ja yllättävää. Erityisesti digitarinan valmistuminen teki minut iloiseksi :) Jäin hieman kolmen blogikirjoituksen tahdista viikossa muiden koulu- ja työ- ym. kiireiden takia, mutta yritin loppua kohden kuroa sitä umpeen. Kehitettävää olisi ollut aktiivisuudessa siis.

Luin toisten blogeja paljon ja kommentoin myös näitä blogeja. Iloisesti huomasin, että sain myös omaan blogiini kommentteja joihin vastailin mielelläni. Yllättävästi kurssista, jonka ajattelin vaativan paljon itsenäistä työskentelyä, tulikin samalla myös sosiaalinen kurssi.

Kurssin tavoite oli some-kanaviin tutustuminen ja uuden oppiminen. Koen, että opin some-kanavista enemmän kuin aluksia ajattelin sekä niiden monipuolisuudesta ja erityisesti niiden runsaudesta. Oli hassua huomata, että jotkut sovellukset ovatkin somea vaikka niitä ei arkipäivässä miellä someksi!

Kurssi oli kaikinpuolin onnistunut ja hyödyllinen. Kiitos kommenteista blogiini ja vastauksiin kommentteihini muissa blogeissa! Opettajille erikoispropsit aktiivisuudesta oppilaiden suuntaan.

Mukavaa kevättä ja kesää :)

Vallila outlet

Siis missä pimennossa mä olenkaan elänyt, kun vasta tänä vuonna sain tietää että niinkin lähellä kuin Vantaalla on Vallilan outlet! Mun on pitänyt koko kevät mennä sinne, mutta jotenkin en ole vaan ehtinyt kaikkien kiireiden lomassa.

Mutta! Viime viikonloppuna pääsin sinne vihdoin hartaan odotuksen jälkeen. Eka vaikutelma oli, että "aijaa tää olikin tällanen kangaskauppa", koska kankaat hyökkäsi heti runsaudellaan silmille kun liikkeeseen astui. Itse en siis ole mikään käsityöihminen, meinasin yläasteella mm. saada valinnaisesta kässästä ehdot. Taitavaa. Mutta mitä syvemmälle kauppaan astuttiin niin sitä ihanaakin ihanampia asioita hyppäsi eteen :)

Yritin malttaa mieleni ja matkaan lähti vain sellaisia tuotteita mitä olen jo hamuillut pitkään (kukkaroni kiittää):

Tämä ihana matto+pieni kynnysmatto! (Ups. Sori räjähtänyt eteinen...)

Ja etsiskelemäni Karkkipäivä-sisustustyynynpäällinen! Äitini halusi heti samanlaisen kun lähetin hälle kuvan- tulikin helppo äitienpäivälahjan keksintä tänä vuonna ( ja hyvä syy mennä takaisin ostoksille!)


Olen kuulunut myös Facebookissa Vallilla interior-ryhmään jo jonkin aikaa. Sinne liittyessäni sieltä tuli bongattua kaikenlaista kivaa pientä Vallila -kamaa ja tavaraa myytiin kohtuuhintaan suunnilleen minuuteissa. Nyt viime aikoina siellä on alkanut olla epärehellistä toimintaa ja negatiivista ilmapiiriä niin paljon että en enää ole jaksanut seurata sitä. Ihmiset muun muassa ostavat tarjouksista Vallilan valmisverhoja ja myyvät niitä kalliimmalla eteenpäin tuolla. Joo, tiedetään, ei se ole tyhmä joka pyytää vaan se joka maksaa, mutta koko kirppistelyn ideahan menee tollasessa toiminnassa? Tietty ihmiset huomaa noin ilmiselvän toiminnan ja se on aiheuttanut sanaharkkaa ja säätöä muuten. Harmi sinänsä :(

Mutta toisaalta kivempi shoppailla livenä kuin netissä, niin pääsee hypistelemään! :)

Rikkinäinen puhelin

Kaveriltani hajosi kännykkä. Älypuhelimissa on mun mielestä se huono puoli, että ne ei ole kovin kestäviä, kaverillakin näyttö lähti irti puhelimesta ja siinä oli jotain kosketushäiriöitä ym kunnes loppujen lopuksi räsähti.

Ensimmäinen reaktio oli kuulemma se, että nyt äkkiä uusi puhelin ettei tarvitse kituuttaa antiikkiluurilla yhtään enempää kuin on pakko. (Tai ehkä ihan eka oli se, että pakko saada sim-kortti siirrettyä johonkin entiseen toimivaan puhelimeen ettei ihmiset luule että olet kadonnut tästä maailmasta). Nykyihmiselle ehkä normaalireaktio.

Ongelmavyyhti on jo kasautunut ja ne ovat ihan arkisia, käytännön asioita. Ensinnäkin: bussiaikataulut. Bussiaikataulukirjasta on tullut taas kaveri kuten myös paperisista aikatauluista pysäkeillä. Kätevintähän vielä muutamia vuosia sitten oli esim kaupungille mennessä katsoa vastakkaiseen suuntaan menevältä pysäkiltä jo valmiikisi bussi, jolla aikoo palata kotiin.

Oltiin myös sovittu tapaaminen paikassa joka ei ollut kummallekaan meille tuttu (joku urheilukeskus Merihaassa) ja kaverini tarjoutui katsomaan bussireitin netistä (tietsikalla luonnollisesti). Hän ajatteli lähettää mulle kuvan tuloksesta, mutta eihän sen aikaisen telefoonikameran pikselit mitenkään riitä selventämään pientä tekstiä värisevältä ruudulta. Ylipäätään siinä puhelimessa on ehkä kaksi "sovellusta". Toinen niistä esim kääntää celsius-asteita fahrenheiteiksi.

Koska kaverin jatkuvasti käyttämä Spotify ei luonnollisestikkaan muinaisella puhelimella onmistu, oli hänen bussimatkoja ja koulutehtävien tekoa varten kaivettava esiin vanha kunnon mp3-soitin. Tietysti aikakautensa musiikkitarjontoineen. Mutta eikös retrojutut ole nyt muodissa? Olo mp3 kanssa julkisilla paikoilla on kuulemma kuin c-kasettisoittimen raahaaminen mukanaan.

Multitaskaaminenkaan ei onnistu. Esimerkiksi kaveri kertoi, että ajatteli pitkällä ruokatunnilöa käväistä Itiksessä ja lukea seuraavan tunnin materiaaleja kännykästä bussimatkan ajan hyödyntäen. Mutta tämäpäs ei tällä erää käynytkään sattuneesta syystä. Ei auttanut kuin jäädä koululle lukemaan teoriat tietokoneen ruudulta.

Kuulemma kaverillani on myös yleinen fiilis siitä, että on jotenkin yksinäisempi tai suljettu jonkun yhteisön ulkopuolelle, kun puhelimen soidessa soittajan kasvot eivät ilmesty näyttöön tai tekstiviesteissä viestit personoidu kuten Whatsappin profiilikuvalle kirjoittaessa. Kännykällä ei pääse jatkuvasti tsekkaamaan kavereiden kuulumisia Facebookiin ja muihin yhteisöihin.

Toisaalta - tekisikö jokaiselle hyvää taantua siihen mitä oli, ei edes niin pitkä aika sitten, tavallista ja arkipäivää ennen kuin puhelimemme muuttuivat älykkäämmiksi kuin me itse?

Vaikka uusi älyluuri on nyt tilauksessa, on hän kuulemmma nauttinut tästä ajasta ilman älykästä puhelintakin. Aikaa jää muuhun (ehkä aitoon sosialisoimiseen) enemmän kun ei ole pakonomaista tarvetta olla kännykällä. Kuulemma ihmiset, jotka tuijottavat julkisilla paikoilla kännykän näyttöä taukoamatta ovat jo ärsyttäviä ( tai ehkä hän on vain kade). Ei tarvitse olla koko ajan tavoitettavissa kaikissa eri kanavissa somessa vaan perus tekstarit ja puhelut ovat ainoat kontaktointivälineet. Plussaa on myös se, että akku kestää _pitkään_ - ei tarvitse ladata kun muutaman päivän välein. Sekä tietysti; aina yhtä yllättävä, itse asettama tervehdystekstikin 10vuoden takaa aiheuttaa iloa aina puhelinta avattaessa :) Ja mikä olisikaan nostalgisempaa, kuin vastata puhelimeen vanhan kunnon rakkaan Nokia Tunen sulosävelien soidessa!

Äänestysmokat

Tämän päivän vaalit kirvoitti mut kirjoittamaan aiheesta: mokat äänestyspaikalla. Eihän se uurnilla käyminen mitään tähtitiedettä ole, mutta aina voi harvoin tapahtuvassa tilanteessa sattua kömmähdyksiä... Varsinkin ennakkoäänestys tuplakuorineen ja allekirjoituksineen poikkeaa perinteisestä vaalipäivän äänestystyylistä, jossa kuori pudotetaan itse virkailijan silmien edessä laatikkoon.

Itse olen olen saanut vaalivirkailijat nauramaan kömmähdyksilläni kaksi kertaa. Viimeksi tiistaina. Kaikki meni hyvin siihen asti kun istahdin äänilappuseni kanssa virkailijan eteen ja aloin kaivaa henkkaria laukustani. Annoin henkkarin virkailijalle, joka alkoi etsimään nimeäni papereista. Sillä välin aloin miettimään mihin vaalilippuseni kohta työnnän, koska mitään selkeää vaalilaatikkoa ei ollut näkyvillä. Keskellä pöytää oli iso tumma masiina ja totesin vain mielessäni että "ai jahas, näin moderneiksi laitteiksi nämäkin on muuttuneet" ja aloin tunkemaan lappuani tulostimeen. Tässä kohtaa vaalivirkailijakin heräsi ja nauraen huudahti että älä hyvä ihminen sitä sinne tulostimeen työnnä! Virkailijalla oli loppujenblopuksi joku laatikko selkänsä takana johon lappu päätyi.

Toinen kerta oli viime pressanvaaleissa ka taisin olla äänioikeutettu ekaa kertaa. En tajunnut että se oranssi juttu siinä pöydällä on kostutustyyny, jolla kuoren voi tyylikkäästi saada suljettua. Noh, mietin hetken että milläs tämä nyt suljetaan ja päätin sitten alkaa antaumuksella nuolla kuorta kiinni. Vaalivirkailija katsoi eikä kohteliaasti sanonut mitään, mutta kun siskoni tuli äänestyskopista perässäni alkoi hän nauramaan, että mitä ihmettä oikein teen! Tässä vaiheessa vaalivirkailijakin uskalsi jo kommentoida ja nauraa mukana :D

No mokia sattuu kaikille ja eiköhän noi virkailijat näe kaikenlaista porukkaa päivien mittaan. Eikä nämä varmaan olleet pahimmasta päästä. Tärkeintä mielestäni että pääsin vaikuttamaan itselle tärkeiden asioiden puolesta - oli tyyli nyt mikä tahansa :) Nyt jännätään tuloksia vaalivalvojaisissa!

Koulustressi

Loppukevät on aina haastavaa aikaa koulun kanssa, kun koko kevään hommat ja tentit kasautuvat kuin varkain. Olen huomannut nyt viime viikkoina varsinkin että ajattelen ja organiseeraan hommia päässäni heti aamusta ja ennen nukkumaan menoa ja mitä ihmeellissimmissä tilanteissa. Stressia taitaa olla siis havaittavissa.

Nyt on sikäli onnekas tilanne, että mulla on toukokuussa vain 2 perinteistä tenttiä koululla, yksi kotitentti ja loput on tentittömiä oj:ta perustuen laajempaan ryhmätyöhön. Tällä kertaa sekään ei kuitenkaan stressiä helpota, koska oon lupautunut alottamaan kesätöissä kokopäiväisenä vain tentti- ja esitelmäpäivät poislukien. En ehkä tajunnut lupautuessani, että jostain pitäisi raivaa päivisin aikaa myös niiden ryhmiksien _tekoon_.

Noh, täytyy ajatella aina niin, että tämä on vain yksi kuukausi mun elämästä ja että kaikki on tähänkin mennessä aina järjestynyt! Eli eiköhän tää handlata. Paitsi mun kynsinauhojen kunnosta päätellen en ole vielä ihan täysin omaksunut tuota ajatusta...

Tsemppiä kaikille viimesiin rutistuksiin!!

Bussikuskeista

Aattelin avautua bussikuskeista. Eräs kaverini on opiskellut pari vuotta sitten bussikuskiksi ja se on hälle todellinen kutsumusammatti. Aina sillä on hauskoja sattumuksia kerrottavana kun nähdään ja mielellään puhuukin työstään. Hän lähtee aina ilosena viidelta aamulla ajamaan bussia ja viemään asiakkaita töihin, kouluun ja mihin minnekin. Aina asiakas edellä ja luontaisesti positiivisin mielin. Tämä on tietänyt hänelle myös esimerkiksi mielenkiintoisia työtarjouksia mm. tilausajoihin kesken työvuorojen ym.

Sitten on nämä toisenlaiset kuskit. Mietin, miksi sellaisella perusluonteella on hakeutunut tällaiseen työhön johon väistämättä liittyy päivittäistä asiakaspalvelua, vielä aivan rajapinnasa. En vain osaa uskoa että ihminen voi olla luonteeltaan ärtyisä tai vihamielinen. Joku ulkopuolinen asia sellaisen yleensä aiheuttaa. Kaikki tietänevät mistä puhun, jos ovat julkisilla pääkaupungissamme kulkeneet. Varsinkin ruuhka-aikaan.

Perinteisesti maaseudullahan on lepposia kuskeja joilla ei ole niin kiire pysäkiltä toiselle ja aika kuluu rivakammin (yleensä tuttujen ) asiakkaiden kanssa rupatellessa. Ehkä tämän takia myös Helsingin ja Espoon linjojen välillä on mun mielestä niin huima ero. Helsingissä ollaan kiireisiä lyhyine linjoineen mutta heti seutu- ja espoon linjoille siirtyessä huomaa eron kuskien palvelualttiudessa. LInjan 105 voisi nostaa esimerkiksi seutulinjoista, aivan mahtavat kuskit pääpiirteittäin! Joskus pysähtyvät odottamaan asiakkaita turvallisissa kohdissa joissa ei ole edes pysäkkiä mikäli ollan etuajassa tai auttavat eksyksissä olijoita ystävällisesti.

Toisaalta matkustajienkin käytös on eri mielestäni heti espoon kunnan merkin ohitettua. Jäädessä kiitetään kyydistä ja bussiin tullessa tervehditään. Vanhemmat ihmiset päästetään ensimmäisenä bussiin ja istumaan ilman että siitä tehään suurta numeroa. Metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan vai miten se meni. Itse kuitenkin aina tervehdin kuljettajaa ja poisjäädessä pyrin heilauttamaan kättä kiitokseksi kaupungista riippumatta.

Helsingissäkin on tietysti ammattitaitoisia, palveluhenkisiä kuskeja, joista yksi ajaa usein linjaa 58. Hänen kyytiin oon jokusen kerran sattunut. Hän puhuu kuljettaja-mikin kautta matkustajille ja toivottaa tervetulleksi kyytiin, kertoo mikä on arvioitu saapumisaika ja mitkä ovat seuraavat pysäkit. Matkan varrella hän myös toivottelee seuraavilta pysäkeiltä poimitut asiakkaat tervetulleeksi. Väkisinkin tulee hymy huulille :) Tässä linkki Ylen tekemään juttuun kuskista:

http://yle.fi/uutiset/bussinkuljettaja_pirttimaen_kyydissa_on_kuin_lomalennolla/5657100

Mielestäni tällaista aitoa ja rehtiä positiivisuutta sekä kanssaihmisistä välittämistä kaivattaisiin laajemmiltikin asiakaspalvelutyöhön ja kaikkeen arkeen Suomessa :)

jee kevät ja kesä tulee!

Hei tuolla ulkonahan näyttää ihan keväiseltä! Oon niin auringon ja valon lapsi, tuntuu että talvet ja syksyt menee täysin pimennossa ja sitten kun aurinko näyttäytyy niin elämä alkaa taas hymyillä :) Jotenkin tuntuu että muillekin ihmisille käy keväällä näin? Hymyillään enemmän ja ollaan huomaavaisempia.

Kohta taas tähän harmaaseen kaupunkikuvaankin puhkeaa ne vähäiset kasvit loistoon ja katupesurit putsaa viimeisetkin hiekkapölyt kaduilta tehden ne siisteiksi. Linnutkin jo laulaa nätisti jo aamuyöstä! Kuulostan varmaan jo ihan hurahtaneelta :D

Toki kevääseen kuuluu näitä huonojakin puolia kuten tämä josta koko postauksen tekeminen juolahti mieleen...

Nimittäin ikkunanpesu! Kutsun perinteisesti äitini kylään ja mainistsen että tullessa voi ottaa mukaan varrellisen ikkunapesurin.. Yhdessä tuokin asia käy niin paljon mukavammin! :) (Käy äiti siis useamminkin kylässä kuin kerran vuodessa ja minä joka viikko vanhemmillani :D) Muuten, vaikka tykkään että luonto puhkeaa elämään - tunnustan että kuvassa näkyvä kasvi on siis tekokasvi. En saa kukkia pysymään hengissä sitten millään.

Ihanaa on myös se että kohta ei tarvita enää takkiakaan ulkona ja on siis vähemmän tavaraa raahattavaksi mukana ulkona sekä koulussa! Onko ärsyttävämpää ottaa ruokaa kouluruokalassa kun käsissä on laukku, takki, kaulahuivi, hanskat, lompakko ja sieltä kaivetut opsikelijakortti +raha sekä kaikenlisäksi itse se ruokailutarjotin kamoineen kiikkuu käsivarsilla? Mut hei kohta tästäkin murheesta päästään!

Kevyttä pohdiskelua

Ajattelin kirjoitella postauksen tässä sairastellessa. Kyllä se liikkeellä oleva masutauti sitten iski omallekin kohdalle mutta ahkera opiskelija sairastaa viikonloppuna :)

Koko ajan tulee uusia some-sovelluksia ja vanhoja häviää ja unohtuu. Tässä netistä törkeästi ryöstetty kuva, joka oikeasti hahmotti ainakin mulle kuinka paljon näitä sovelluksia oikein onkaan! :D

Olen alottanut someilut irc-gallerian ja messengerin (aka mesen) kautta. Myöhemmin suosikeiksi nousivat YouTube ja Facebook ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä Whatsapp. Irc-gallerian aikoihin alkoi heräilemään netissä piilevien vaarojen huomioiminen, tunnistaminen sekä julkiseen keskusteluun nostaminen. Nykyään ollaan jo paljon viisaampia kuin esimerkiksi 10 vuotta sitten netissä surffailemisen suhteen. Itsekin jaoin kuvia silloin melko reippaasti. Mulla taitaa olla vieläkin tunnukset, voisikin käydä joku päivä kokeilemassa kirjautua sisään josko pääsisin :) Messenger oli myös olennainen osa lapsuutta/alkunuoruutta. Tässä linkissä hauskoja muisteloita siihen liittyen:

http://www.iltalehti.fi/fiidifi/2014092418688984_fd.shtml

Nykyään ykkönen on siis Facebook, koska se on vaan kätsyin. Kaikki koulujutut, osa työjutuista ja vapaa-ajan asiat hoituu niin kätevästi siellä ja aikaakin saa siellä mukavasti kulutettua jos joskus olisi sellaista ongelmaa. WhatsApp on myös tärkeämpi kuin ikinä olisin uskonutkaan :)

Välillä mietin myös sitä, miten opiskelijat ovat pärjänneet ennen Googlea? Tietoa on nykyään koko ajan saatavilla niin paljon kun itse tajuaa etsiä. Ehkä tässäkin päätee sanonta: "sitä mistä ei tiedä, ei kaipaakaan." Mutta jos nyt google kaatuisi, eikä sinne olisi enää pääsyä - mitä tapahtuisi? Siellä on niin paljon tietoa etten pysty edes ymmärtämään :)

Vimeo ja Youtube esittelyt

Kaksi kuvaa ja ääntä käsittelevää somesovellusta, jotka esittelen ovat Vimeo sekä suurelle osalle tuttu Youtube. Valitsin ne koska kuva ja ääni yhdessä kytkeytyy mielessäni videoksi ja nämä tulivat ensimmäisenä mieleeni.
 

Vimeo on videoiden jakelualusta. Videoita voi varastoida sivustolla sekä muut voivat katsella niitä. Rekisteröityneelle käyttäjälle mahdollista on lisätä sivustolle omia videoitaan, kirjoittaa videoiden yhteyteen kommentteja sekä liittää omaan profiiliinsa kuvan. Käyttäjä- ja videomäärät ovat koko ajan kasvussa, vaikka sivuston käyttäjät sekä ladatut videomäärät ovat verrattuna esim. Youtubeen jäljessä. Vimeon perusversion käyttäminen on ilmaista, mutta oheisversion Vimeo Plusin käyttö maksaa. Vimeo Plus tarjoaa mm. enemmän tallennustilaa videoille, rajattomasti virtuaalisia videoalbumeja sekä mahdollisuuden selata Vimeota ilman mainoksia.

 

 

Työelämäkytköksenä löysin, että Vimeossa on jonkun verran työelämään valmistavia videoita. Myös työpaikkailmoituksien yhteydessä käytetetään Vimeoon johtavia linkkejä. Tässä esimerkki: https://tyopaikat.oikotie.fi/avoimet-tyopaikat/siivooja-osa-aikatyohon-huittisiin/845496, josta linkki löytyy ilmoituksen lopusta. Vimeota on käytetty myös koulussa  yhdellä opintojaksolla alustana koulutehtäville.

 

 

Youtube on tällä hetkellä suosituin videoiden jakelupalvelu. Luin jostain, että YouTubeen ladataan joka minuutti 100 tuntia videosisältöä, eli vain yhdessä vuorokaudessa sisältöä ladataan yli 16 vuoden edestä! Aika hurjaa. YouTuben kautta käyttäjä voi lisätä omia videoita tai katsoa ja ladata muiden käyttäjien videoita. Avoimuudesta johtuen YouTubea käytetään monenlaisten epäkohtien osoittamiseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Työelämäkytkökset: Yritykset käyttävät Youtubea mainostamiseen. Mainoksia näkyy esimerkiksi ennen videoiden pyörimisen alkua. Yritykset lataavat myös omia mainoksiaan viedoina palveluun. Youtubessa on myös paljon työnhakuun valmistavia videoita, joita itsekin olen joskus katsellut :) Itse olen joskus luonut tunnukset Youtubeen mutta en ole ladannnut omia videoita palveluun.

Pääsiäinen

Pääsiäisloma oli ja meni.... taas liian nopeasti! Olin mökillä Saimaan rannalla ja oli kiva rentoutua taas koulujutuista. Nyt jaksaa taas!

Mulle pääsiäiseen, jouluun ja juhannukseen kuuluu aina viettää aikaa yhdessä perheen kanssa - tällä kertaa oltiin kumppanini perheen kanssa. Meillä oli mukana ihana, puhelias ja energinen 1v4kk tyttö huolehtimassa ettei kenenkään aika käynyt pitkäksi! Hoitovuoroja suorastaan sai jonottaa :) Paistettiin nuotiolla nakkeja ja muurinpohjalettuja + tietty saunottiin ja rentouduttiin muuten. En avannut kertaakaan telkkaria ja kännykkää katsoin ehkä kahdesti päivässä, mikä on suht harvinaista mulle :D

Toivottavasti muillakin pääsiäinen mennyt leppoisasti :)

Levi

Olin viime viikonlopulla ekaa kertaa ikinä Levillä :) Käytiin hiihtelemässä ja laskettelemassa ja oli kyllä kivaa! En ole käynyt laskettelassa kuin kerran aikasemmin ja Lapissa en ole käynyt koskaan aiemmin, joten oli jännää. Oltiin yötä sellasessa huoneistohotellista ja oikeasti suosittelen kyllä sitä! Se oli sopiva yhdistelmä mökkiä ja hotellia, eli sisustus mökkityyliin: oma keittiö, sauna ja sopivasti tilaa, mutta kuitenkin ihan keskustassa kaiken äärelllä ja lähtösiivous jäi hotellin vastuulle :)

Sää oli kyllä aika vaihteleva: kaikkea lumipyrystä aurinkoon :)

Kahden eri some-sovelluksen esittely

Esittelen tässä kaksi some-sovellusta.

"Facebook on Internetissä toimiva mainosrahoitteinen yhteisöpalvelu. Sivusto tarjoaa käyttäjille mahdollisuuden kuvallisen käyttäjäprofiilin luomiseen sekä yhteydenpitoon ystäviensä kanssa." Suora lainaus kiteyttää hyvin Facebookin perus toiminta-ajatuksen.

Facebook on mulle kätevä sovellus, koska siinä yhdistyy kuulumisten vaihto, helppo yhteydenpito, tiedottaminen ja tärkeiden asioiden hoitaminen samassa palvelussa. Se on mun mielestä helppokäyttöinen. Siellä voi hoitaa yhteydenpitoa myös sellasiin tuttuihin, joiden puhelinnumeroa ei ole tai joiden kanssa harvemmin on tekemisissä. Facebookin käyttäjämäärät on lähtenyt laskemaan uusien sovellusten, kuten Instagramin noustessa rinnalle, mutta itse en ainakaan vielä Facebookista luovu!

Kuten monia some-kanavia, myös Facebookia tarkkailevat mahdolliset työnantajat. Todennäköisesti tuleva työnantaja googlaa nimesi ennen kuin tekee rekrytointivalinnat ja kovin hyvää kuvaa ei näytä esimerkisiksi julkiset haukkumiset edellisistä työnantajista tai viime viikonlopun loppuillan bilekuvat. Toinen työelämään linkittyvä asia on se, että monet työnantajat julkaisevat myös työpaikkailmoituksia eri some-sovelluksien kautta. 

WhatsApp on puhelimella käytettävä pikaviestisovellus. Se toimii kuten tekstiviesti, mutta viesti lähetetään netin kautta. Sovelluksen voi ladata lähes kaikkiin älypuhelimiin. WhatsAppin kautta voi lähettää myös kuvia, videoita ja ääninauhoitteita.

Yksi mun mielestä erittäin kätevä ominaisuus on ryhmäkeskustelut, joissa voi jutella monen henkilön kanssa yhtäaikaa. Sitä voi hyödyntää esimerkiksi ryhmätöiden teossa koulussa todella kätevästi. Myös työporukoilla on usein omia ryhmäkeskusteluja. Uutena on tullut äänipuhelu-mahdollisuus, jota en ole vielä ehtinyt testata, mutta aion kyllä :) WhatsAppin ehdottomasti hyvä ominaisuus on myös se, että se on tosi helppokäyttöinen. Ja tietysti ilmaisuus ei ole pahasta :)

Oppimistavoitteeni

Eka postaus ikinä tulee tässä :)

Olen Haaga-Helian liiketalouden tradenomiopiskelija, alun perin lähtöisin Malmin campukselta. Nykyään kylläkin surffailen kaikkien campuksien välillä eri kurssien perässä :) SoMe-tutuksi-opintojaksolle päädyin koulukaverin suosittelun jälkeen. Tuntuu että nykyään ei pärjää ilman jonkunlaista SoMe-tuntemusta, joten mukavaa oppia niistä hieman enemmän...

En ole koskaan aiemmin pitänyt blogia. Monet some-kanavat ovat mulle tuntemattomia, varmaan eniten olen käyttänyt viime vuosina Facebookia.

Oppimistavotteita tällä opintojaksolla ovat:

- bloggaukseen tutustuminen 
- uusiin some-kanaviin tutustuminen
- uusien some-kanavien testaaminen
- ylipäätään some-maailmankatsomuksen laajentaminen :)